10. elokuuta 2015

oho no huhhuh

Mun elämä on taas tosi sekavaa, ja yritän hyväksyy sen faktan että aina olotila ei oo määriteltävissä. Mulla on jotenkin aina kauhee tarve saada vastaus omiin kysymyksiin mut joskus sitä ei vaan saa. Ei vielä. 
Oon yrittäny haalia liikaa hyviä ihmisiä mun ympärille ja sen takia ne aidot ja ihanat on joutunu kärsimään. Oon pahoillani. 

Koska oon onnistunu kusemaam jotenkin kaiken, niin yritän keskittyä siihen ainoaan juttuun mikä on ollut aina ja mihin oon voinu luottaa silloin kun koko muu elämä kaatuu päälle 
teatteri

treenit alkaa taas tänään ja oon onnellinen että pääsen taas sinne missä mulla on hyvä olla

haluun taas löytää itseni, sen vanhan rauhallisen esmen, en pidä tästä esmestä joka säntäilee joka paikkaan niin lujaa ettei saa oikeaa tarttumapintaa mistään 

mutta kaikki kai järjestyy 
ja jos ei niin kyl mä tästä jotain opin 

3. elokuuta 2015

mikä mikä mikä

mitä helvettiä pitäis ees sanoa? anteeks? kiitos? nähdään? vittu hei hei? 
surullisinta on se etten oikeesti enää osaa toimia 

bussi lähtee kymmenen minuutin päästä, me ehditään jos me juostaan 
ostetaan kans maitoa

mä näen sen jokaisessa asiassa, jokaisessa hetkessä, jokainen tuulen vire muistuttaa siitä mitä mä osasin joskus olla ja mitä mulla joskus oli
samalla ne muistot syö mua elävältä, hitaasti nakertaen musta jää jäljelle vain se sama saatanan tyhjä runko 
onhan se ihan helvetin vaikeeta yrittää olla ja tuntee jotain 
helpompi sulkee kaikki pois 

miksi? miksen mä? mikä ees on mä? tuntuu että tunsit mut paremmin kun mä itse
miksen ollut hiljaa miks en sanonu enempää miksi mun ajatukset ei lakkaa kiertämässä kehää shh shh shh olkaa hiljaa en mä tiiä mitä hiljaiset hetket tarkottaa 

mul on enää kuustoista prossaa akkua lähdetään himaan

mä en enää tiiä kenelle puhun 
kun ensimmäisenä mulle tulee mieleen sä 
kun keksin uuden idean tai löydän uuden stemman tai muistan jotain hassua tai näen asiat uudella tavalla
mun mielessä on ne ruskeat silmät
joista en sais enää puhua
mihin niiden hohto sammui
miks en enää näe mitään 

mä aattelin et syön nopee jotain ennen lähtöä, nähdään sit siellä 

kenen kanssa
enhän mä oo enää osa sitä 
mitä ees yritän miks ees yritän kuka yrittää mitä on yrittäminen oonko mä sen arvoinen kannattaako mun oonko ees mä kuka tietää kuka jaksaa 

kuka haluaa

näinä päivinä ei kukaan