30. huhtikuuta 2015

kauneus / kokemus / määritelmä



sitä kokee olevansa osa jotain kaunista
kun istuu viimeisessä bussissa
hiukset märkänä sateesta
ajatukset sinussa ajatukset meissä ajaukset muualla kuin tässä ympäröivässä sekasorrossa kaikkeudessa

sitä kokee olevansa osa jotain kaunista 
samojen laulujen soidessa
lähiräkälän huutojen kaikuessa
auringon noustessa
voiko aika pysähtyä
voiko tämä hetki venyä ikuisuudeksi
voiko tämä olla juuri se sekunti, se henkäys, jolloin viimein tiedän kaiken


olenko silloin osa jotain kaunista
kun haukon happea ja yritän pitää itseni koossa
mitä kaunista siinä on
kun tukahdutetut tunteet viimein purkautuvat
ja mä huudan
ja mä huudan
onko minussa jäljellä enää mitään kaunista, kun mieleni on ontto ja yksinäinen

oloni ei ole kaunis

en ole mitään muuta kuin 
samaa toistuvaa 
muistoa kaipuuta 
heijastumaa jostain kokonaisesta 
onko siinä mitään kaunista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti