12. lokakuuta 2014

on mieleni vihdoinkin tyyni


olo on taas paljon, paljon parempi

en edelleenkään pääse niihin suorituksiin, mihin haluaisin - en kuitenkaan jaksa kieriskellä itsesäälissä. jos haluan olla parempi, täytyy tehdä hommia. 

täytyy uskaltaa ottaa riskejä 


Kaarnassa asiat ovat edistyneet ihan hyvin. Oon edelleen aika pihalla siitä roolista ja tehdessäni sitä tulee aika usein se fiilis että tästä ei tuu mitään. Mut meillä on onneks ihan todella paljon aikaa vielä. Olo ei oo toivoton. 

Tuhkimossa esityskausi on vaiheessa, ja viimeisimmät esitykset on ollu aika kehnoja. Harmittaa, kun keskityn ja tsemppaan itseäni kulisseissa, mutta lavalla tuntuu ettei mikään tule oikealla tavalla ulos. Jokainen äänensävy, liike ja katse - ne ovat lähellä sitä täydellisyyttä mutta kuitenkin niin kaukana. Tänään on taas esitys, ja haluan tänään vetää hyvin. Meillä on kuulemma täysi katsomo, joten pakko vetää täysillä.

Kaiketi halusin vaan kertoa, että en ole vajonnut rooliahdistuksien syvimpään koloon. Niitä päiviä vain tulee, ja sen takia tää blogi on huipputärkeä mulle. Pystyn jotenkin jäsentämään ajatuksia ja tää saattaa avata mulle jotain ihan uutta. 

Kyllä tää tästä. Kaiketi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti