7. toukokuuta 2014

On elämä parempi ilman kaikkia vastauksia


Tuntuu että oon aloittanut kaikki mun postaukset anteeksipyynnöillä, joten nyt voisin jättää sen väliin.

Paitsi et mun täytyy taas pyytää anteeksi kuvattomuutta. Mä niin lupailin viime postauksessa et kyllä niitä kuvia tulee Berliinistä otettua mut hupsis kamera yllättävästi unohtui kotiin. Otin kyllä paljon taas kuvia mun ihanalla iphonella joten niitä varmaan lisäilen tänne asap :)

Ja elämä on aika kivaa. Mä silleen pakahdun onnesta kun aurinko paistaa, ihmiset ovat ihania ja mun oma olo on keveä ja innostunut. Vanha synkkä ja kieroutunut olo on kaukana. Kyllähän se joskus palailee, varsinkin teatterin yhteydessä, mut oon oppinu käsittelemään tunteitani paljon paremmin. Ja se tuntuu ihanalta.

Teatteri on vihdoinkin alkanut, nyt työstetään Tuhkimoa. Mä saan ilokseni esittää haltijatarta, joka on aika symppis rooli. Onhan se taas tota tätiosastoa mitä oon tehny jo muutamaan otteeseen mut kaiketi mussa elää jokin tätisielu.

Protuilusta sen verran et jätin tämän vuoden apparihommat väliin, mullla on elämä niin täynnä teatteria ja koulua ja töitä ettei mulla olis kai aikaa koulutuksiin ja leirille. Mut ens vuonna pääsee taas.

Ihanaa et teatteri on alkanu koska nyt voin taas palata juurille, eli tehdä sitä mikä tän blogin alkuperäinen idea oli - kirjoittaa teatterista. Ja kyllä kerrottavaa riittää! Tänään mulla on taas treenit, meen ensin laulutreeneihin ja sitten me tehdään sitä haltijatarkohtausta. Romeon ja Julian jälkeen on jotenkin rentouttavaa tehdä lastenteatteria.

Myös mä pääsin yhteen erittäin kiinnostavaan juttuun mukaan, joka kuuluu sellaseen Nuori Näyttämö-hankkeeseen. Mulla ei ole siitä vielä kauheasti kerrottavaa, mutta odotan sitä innolla. Siitä tulee haasteellista mutta oon valmis tekemään töitä sen eteen.

Oon yllättävän rentoutunut vaikka kaikki kokeet puskee päälle ja repliikkejä pitäisi opetella. Mutta en jaksa murehtia. Uskon että kaikki esmemäisesti loksahtaa paikoilleen.

Ihanaa.