12. helmikuuta 2014

Ja silti uskallusta vailla


olen spiraalissa ja hapuilen todellisuutta

se siitä sitten.

Mulla on ollut taas jotenkin tosi omituista tää mun ajankäyttö. Toisaalta en oo tehny yhtään mitään, mut sit taas oon tehny kyl kaikkee. Oon ehtiny olla helsingissä jo pariin otteeseen, käydä laivalla, olla protukoulutuksessa, sairastaa KAMALIMMAN FLUNSSAN IKINÄ, kattoa kaikkia sarjoja ihan hulluna ja käydä leffassa ja kahvilla ja opiskella myös yllättävän tunnollisesti. On outoa kun ei oo teatteria, mut toisaalta mulla on nyt ollu aikaa kaikelle itseni hemmottelulle ja muulle mitä mulla ei yleensä oo ollu.

Tää blogi on ollut viime aikona myös kanssa vähän pointiton - koska alkuperäinen ideahan on että tää on mun oma pieni teatteriblogini mihin voin vuodattaa kaikkea luomisen tuskaa tekotaiteellisesti ja siis niin koska nyt mun elämäni on ollut pelkkää koulua ja netflixiä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta niin ei oo ollu oikein mitään mistä kirjottaa. Sori.

Mut toivottavasti kohta teatteri taas alkaa, ja oon niin onnellinen että me palataan taas tonne meidän omaan ihanaan pikkuteatteriin joka on se mun kotini ja mun juureni. Sinne mä menin konttaamaan jo taaperona ja se oli mun turvapaikkani lapsuuden myllerryksissä. Se on vaatimaton ja siks just ihan paras. 

Kaupunginteatterin lava oli ihan sairaan hieno, isolla lavalla isolle katsomolle. Mutta, koti on aina koti. Tykkään siitä, että voin olla niillä ihanilla, vanhoilla sohvilla. Voin tunkea mun lokeron taas täyteen kaikkea turhaa. Ja sit kans saan siivota siivousryhmissä. Rakastan teatterin ihania perinteitä ja tapoja, ihmisillä on jopa tietty tapa puhua ja nauraa siellä. Se on vaan parasta. Kova ikävä sinne. 

Ja sitten voin taas kirjoittaa tänne niistä oikeista asioista.

Hei muuten, kuvista vielä! Tiiän et oon huonoista huonoin ottamaan kuvia tänne, tuolla kamera vaan pölyttyy ja pistän tänne noita rumia ig-kollaaseja koska aina on niin sairaan "kiire." Mut mul on suunnitelma, että yritän tsempata ja tsemppaan varsinkin sillon ku meen Berliiniin! Ihana kaupunki, rakkauteni mun. Viimeks unohdin mun kameran kotiin mut nyt aion muistaa ja ikuistaa sitä überupeeta katutaidetta ja kaikkee muutakin niin sairaasti että kuolette kuvaoksennukseen. Joten kyllä.

Suunnittelen eufoorista kesää. Toivottavasti pääsen protutiimiin ja sit aion vaan nauttia ja ruskettua ja tavata mun kaikkia helsinkikamuja ja mennä ruissiin ja ehkä Turkkiin ja ah kesä on niin mun kausi. Kesä ja mä bondataan. 
Hyvä näin helmikuussa siitä haaveilla, mut siis rakastan kesää.

Ja yhteishaku tulee kovaa ja lujaa ja en tiiä melkein yhtään mitään mistään valinnoista. A P U A.

Mut rakastakaa toisianne ja itseänne ja kevät tulee ihan kohta ja niin elämä ok superjees. Puspuspus.•

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti