5. lokakuuta 2013

Laskeuduit portaita alas

Huomenta.

Onpa jännä olo. Tosi jännä.

Eilen olin katsomassa musikaalia Jekyll & Hyde Turun kaupunginteatterissa. Ja... emmä tiiä mitä pitäis sanoa. Se oli niin loistava, että mä vaan tuijotin suu ammollaan sitä kaikkea.
Mä olin vaan jotenkin niin kiitollinen siitä et sain olla katsomassa jotain noin mullistavaa. Siinä oli kyse just siitä mistä puhuin, tunteiden herättämisestä. Ihan ekasta biisistä lähtien mä olin vangittuna siihen näytelmään ja vaan kiinteesti tuijotin sitä kaikkea.

Ja siinä oli Riku Nieminen.

Se näytelmä oli niin upea, että mä jotenkin en edes kehtaa alkaa analysoimaan sitä. Mä oon sen edessä voimaton ja äimistynyt. Mun tekis mieli mennä halaamaan kaikkia näyttelijöitä ja kertoa niille kuinka kiitollinen mä oon siitä et toi kaks ja puol tuntia kestävä näytelmä jotenkin sykähdytti mua elämää mullistavasti.

Mutta niin en tee koska olisin vaan tosi nolo.

Mulla kävi hyvä tuuri paikkojen suhteen. Mä menin ostaa puoli tuntia ennen esityksen alkua äkkipäätöksestä lipun, ja sain paikan parven viimeiseltä riviltä. Seriously, olin ihan varma ettei sieltä näkis yhtään mitään. Mut kyllä sieltä näki, ainakin ihan äärettömän hienosti koko kokonaisuuden ja sen visuaalisen upeuden.
Mutta sitten kuulin, että mun yks kamu ei tullutkaan, ja sillä oli eturivissä keskellä paikka tyhjänä. Mä päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja menin toisen puoliajan alkaessa sinne. Ja se vasta parasta olikin. Nyt mä näin läheltä sen, kuinka upeaa ja tarkkaa työtä ne näyttelijät teki, ja siinä alko mun parkuminen. Se oli oikeesti huippunoloa, ku itkin niin paljon mutta kun olin vaan niin iloinen että mä kuulin jotain niin taitavaa laulullisesti ja näin jotain uskomatonta, ihmisten näyttelijäntyö oli liikuttavaa ja vahvaa ja uskomatonta. Riku Niemisen fysiikka oli käsittämätöntä, kaikki oli vaan niin saatanan hienoa. Ai että. Onneks menin.

Mut se hehkutuksesta. Tänään mulla olis kaks näytöstä samalla lavalla, ja täytyy sanoa että mun ei kyllä yhtään tekis mieli mennä sinne ton eilisen jälkeen. En edes uskalla ajatella asiaa kunnolla. Yritän parhaani, mutta ei se kyllä riitä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti