26. elokuuta 2013

Väärissä juhlissa


 
Mitä mulle kuuluu? Mä en oikeesti tiedä. Automaattisesti sitä sanoo tai miettii että hyväähän tässä kuuluu, mut sit kun alkaa kelaa juttuja kunnolla, ei ookaan ehkä enää niin varma.

Mä oon saanu kuluvien kouluviikkojen aikana nyt 8 paniikkikohtausta. Se tuntuu tosi paljolta. Mä en oo ikinä saanu näin lyhyessä ajassa niitä noin monta, ja mua oikeesti pelottaa. En tiedä edes kunnollista syytä niihin. 

Mulle on tullu just muutama koulussa ja se on ollu tosi hirveetä, kun on joutunu käymään sitä kaikkee läpi yksin jossain pikkuruisessa vessakopperossa. Kun mulle iskee aina järkyttävä pakokauhu, haluisin vaan huutaa kaiken ulos ja juosta jonnekin kauas, kauas ihmisistä ja äänistä. Mut sit mä löydän itseni koulun vessasta, työnnän seiniä ja yritän kestää kaiken mahdollisimman hiljaa.

Olo on sekava. Ku oikeesti koen tunteiden äärlaitoja, oon välillä todella hilpeä ja välillä taas ihan rikki. En tiedä minne pitäisi mennä ja mitä tehdä.

Mua oelottaa vaan tosi paljon, pelkään niitä kohtauksia ja niitä tilanteita missä niitä tulee. Ja se on ihan kauheeta, ku en haluu siihen viime vuoden kierteeseen missä itkin sitä et joudun menemään kouluun ja piileskelin vessoissa ja välttelin ihmisiä. 
Mä en haluu että mua pelottaa taas teatteri, en haluu et ihmiset pitää mua heikkona, en haluu et ne luulee että mä kerään huomiota. Musta tuntuu että ne muut ei muutenkaan erityisemmin pidä musta, niin tilannetta ei paranna se jos porukka saa tietää et oon tämmönen heikko jä epänormaali. Häpeän tätä kaikkea niin paljon.

Jos en haluu et kukaan tietää, miks kirjoitan siitä tänne? Hyvä kysymys. Oon ihan tietoinen kyllä että tän voi lukea melkein kuka vaan mut jotenki haluun purkaa tätä ja mielummin ihmiset lukee sen täältä kun näkee omin silmin mun paniikin.

Sumuisaa.

Mä stressaan treenejä ja promokeikkoja niin paljon, musta tuntuu etten osaa ikinä olla tarpeeks hyvä. Ensi-ilta lähestyy ja kaikki on kadoksissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti