25. heinäkuuta 2013

Ihmiset rikkovat kuoriaan





Hei, nimeni on Esme ja olen idiootti.
Mä jätin kamerani Helsinkiin mun kaverin luo ja se on edelleen jumissa siellä. Joten hyvä kun mahtipontisesti lupailin kuvia matkasta.

On mulla jotain kännykkäkuvia mut niiden laatu on perseestä.

Turkissa oli ihanaa. Sieltä mulla nyt ei oo miltei ollenkaan kuvia, koska oon tunari. Mut jotenkin sain taas syvemmin siellä mun juurista kiinni. Sain myös idean uuteen tekstiin kun istuin illalla pimeydessä majakalla ja tuijotin merta. Fiilis oli ihanan rauhallinen, tuntui että kaikki palaset mun elämässä loksahti viimein kohdalleen.

Protut on kans aika ihania. Mulla oli paras päivä ikinä, kun sain olla taas rakkaiden ihmisten kanssa. Mä oon jotenkin kokonainen aina kun nään mun protut.
Mä en oikeasti tajua mistä näin upeita ihmisiä löytää. Näiden kanssa mä jotenkin puhun ja nauran ja ajattelen uudella tavalla. Uudella, ihanalla tavalla.

Nyt istun taas junassa, matkalla Tampereelle. Siitä suuntaan Helsinkiin ja ehkä Kuopioon. Rakastan tätä kesää, näitä ihmisiä ja ajatuksia. Mä oon saanut niin paljon kaikkea hyvää, että tuntuu etten edes ansaitse niin paljoa. Mä haluan nähdä ja kokea ja tuntea ja kuulla ja aistia. Vapauden kesä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti