2. maaliskuuta 2013

Katselen himmeneviä valoja



Anteeksi, että kuvia on vain yksi. Mä halusin vaan kirjottaa.

Eilen oli ne laulutreenit. Ne ei menny erityisen hyvin.
Mä ajattelin, et niistä tulisi jotain kivaa, koska pidän laulamisesta ja mulla on siitä semi varma olo - varmempi kuin näytellessä tai varsinkin tanssiessa.
Mutta... mä en tiedä, mitä tapahtui. Ahdistus iski. Sama tuttu, vanha kaveri. Se tuli vaan jotenkin vähitellen, mä en edes tajunnut sitä. Jotenkin ihan pikkuiset ongelmat, kuten ei-avonainen ääni ja matala stemma sai mut jotenkin panikoitumaan. Asteittain. Rintaa puristi. Tuli se tuttu tunne siitä, että halusi vain pois. Aloin miettimään keinoja, miten voisin lähteä niistä treeneistä pois. Ahdisti, ahdisti ja ahdisti.

Joten, yritin paeta mun viime vuoden fiiliksiä. Kaikki palasi vaan takaisin.

Kaikki tunteet vaan alkoi kertymään päälle, josta tuli sitten jäätävä kasa pelkkää paniikkia.

Muutenkin tunsin itseni siellä jotenkin tosi ulkopuoliseksi ja huonommaksi. Ne muut oppi stemmat mua nopeammin. Mä yritin itku kurkussa selvitä omistani, ja siitä tuli kaikille sellanen olo etten osaa tai en pysty. Mä olisin halunnu näyttää niille, että mä pystyn. Mua pelottaa, että pilasin mun kaikki mahdolliset laulaa tossa prokkiksessa, ku olin siellä niin umpinainen ja epävireinen.

Siinä porukassa oli sellaisia, jotka on opiskellu laulua ja on erilaisissa bändeissä ja osaa siitä kaiken. Mä en oo koskaan käynyt laulutunneilla. Tuntu siltä, että mä en kuulunut sinne.

Ja siis tää koko tilanne on vaan ihan perseestä, koska on naurettavaa että mä lillun tällasessa itsesäälissä, enkä vaan hyväksy sellasia faktoja, mitä mun eteen tuodaan.

Mä vaan rakastan tota kaikkea niin paljon, ja mua pelottaa että se otetaan multa pois. Koska en oo tarpeeks hyvä.

En oikein enää tiedä mun omaa tasoa - en tiedä oikein enää mitään. Mä tiedän vaan, mitä haluaisin olla ja mitä mä luulin että joskus olin.

Mä en tiedä, oonko mä vain epävarma, vai olenko mä vaan oikeesti paska. Mua pelottaa, että mun ottamista koko prokkikseen kadutaan ja... kaikki tuntuu huteralta.

Loukussa.